Prix d'Amerique-kertoimet - tutustu Prix d'Amerique:n parhaisiin kertoimiin

Prix d'Amerique

Kuka voittaa Prix d'Amerique 2022?

Unibet
 

Prix d'Amerique 2022 - top 3

Unibet
 

Prix d'Amerique historia 

Prix d'Amerique järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1920, jolloin kilpailu nimettiin ensimmäisessä maailmansodassa Saksaa vastaan taistelleiden amerikkalaissotilaiden kunniaksi. Kilpailu käytiin toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana 1942–1944 nimellä Grand Prix d’Hiver; kilpailua ei kuitenkaan järjestetty lainkaan vuosina 1940 ja 1941.

Suomalaishevosten osallistuminen

Ensimmäiset suomalaishevoset Prix d'Amerique -kilpailussa tavattiin vuoden 1970 lopulla. Parhaaksi menestyjäksi suomalaisista hevosista kipusi Houston Laukko vuonna 1994 sijalla kuusi. Myös suomalaislähtöisen Jori Turjan valmentama italialaisori Varenne on voittanut kilpailun kahdesti, eikä suomalaisen Timo Nurmoksen valmentama ruotsalaisori Readly Expresskään jäänyt ilman voittosijaa.

Suomalaisista ohjastajista parhaiten kisassa menestyi Jorma Kontio vuonna 2008, ajaen ruotsalaisen Opal Vikingin toiselle sijalle.

Vincennesin ravirata

Siinä missä Prix d’Amérique on kilpailuna monin tavoin erityinen, on myös Vincennesin raviradalla omat ainutlaatuisuutensa muun muassa korkeuserojen ja radan epätavallisen muodon vuoksi.

Rata koostuu kahdesta eri radasta, jotka ovat osittain yhdistettynä luoden näin jopa 12 metrin korkeuserot etu- ja takakaaren välille. Kisa alkuperäisesti alkaa erilliseltä kiihdytyssuoralta, josta hevoset lähtevät radan ensimmäiseen kuuden metrin nousuun, antaen näin haastetta jo kisan alkumetreillä. Nousun jälkeen ryhmitytään radan pitkälle etusuoralle, josta vuorostaan osa juostaan alamäkeen. Etusuoran jälkeisessä kaaressa rata alkaa taas puolestaan hiljalleen nousta, luoden jatkuvasti muuttuvat korkeuserot. Kilpailu onkin siis etenkin radan jatkuvan muuttuvuuden takia erittäin haastava.

Raviradalla haastetta tuovat maaston lisäksi myös osallistujien ajotyyli, joka poikkeaa hyvin laajalti yleisestä eurooppalaisesta ajotyylistä. Koska kilpailussa juoksee useimmiten noin 4–5 hevosta rinnakkain, on ohjastajien tehtävä usein rankkojakin päätöksiä ehkäistäkseen muun hevosmassan taakse jääminen. Hevosmassan taakse jääminen, kun tarkoittaa rahan ja maineen unohtamista täysin. Pohjoismaissa puolestaan on totuttu näkemään ravikilpailut aina samalla kaavalla; hevoset muodostavat parijonon jo kisan alkumatkasta, ja varsinainen loppuhuipennus tapahtuu vasta viimeisessä kaarteessa tai mahdollisesti jopa vasta loppusuoralla.

Radan sekä osallistujien tuomien haasteiden jälkeen voidaan voittaja hyvällä syyllä palkita yhdeksi vuoden parhaista ravureista. Kilpailu on kaikissa hevospiireissä laajalti arvostettu – eikä turhaan.